Malin kuoltua syksyllä 2009 oli laumassa iso koiranpaikka auki. Mietin malinoissia, saksanpaimenkoiraa tai pitkäkarvaista käyttöbelgiä, mutta lauman sisäisen sovun säilyminen arvelutti - etenkin, kun vanheneva Varjo ei oikein arvostanut isoja ja voimakasta Tikkiä laumatoverinaan. Lopulta sitten koiranvirkaan päätyi ns. "helppo pikkukoira" (maleihin verrattuna), eli bordercollie. Vippi solahti sujuvasti osaksi laumaa juhannuksen alla 2010.

Vipin pentue kiinnosti sukutaulultaan, ja erityisen mukava lisäbonus oli, että Vippi oli lyhytkarvainen - unelmieni bc-versio! Vippi täyttikin helpon pikkukoiran paikan varsin hyvin. Se on perusluonteeltaan rauhallinen, kuuliainen ja nopeaoppinen. Se ei ole kovinkaan pehmeä, vaan kestää koulutuksessa ohjaajan virheet ja arjessa tiukemmankin komentamisen jota Tikki joskus vaatii pysyäkseen hallinnassa. Fyysisesti se oli pikkupennusta lähtien ketterä ja hyvin kroppansa hallitseva.

Vippi on pienestä pitäen ollut ihmisten suhteen avoin ja ystävällinen, ja etenkin lapsia se tuntuu rakastavan. Vieraista koirista se sen sijaan ei ole koskaan pahemmin perustanut. Tämä ei näy rähisemisenä, vaan lähinnä karvojen ja huulien kohotteluna, jos Vipin inhoama koira tulee liian lähelle. Ulkoillessa Vippiä pysty(isi, jos laki sallisi...) pitämään irralllaan missä tahansa, se on vastaantulijoiden suhteen välinpitämätön.

Kaksi asiaa on Vipin käytöksessä tuottanut harmia. Pentuaikana Vippi pelkäsi voimakkaita, uusia ääniä, mutta tämä jäi onneksi pois koiran aikuistuessa. Tikin paimentamisvimma taas on oma mokani, olisi pitänyt kieltää se HETI, kun Vippi 12-viikkoisena löysi sisäisen paimenkoiransa ja kohdisti katseensa malinoissiin...

Terveyspuolella pentuvuoden ongelmaksi tuli ensimmäisen talven kovilla pakkasilla kynsivallien tulehdus, jonka paraneminen vei aikaa. Heti kynsivalliepisodin jälkeen, kun Vippi alkoi tossut jalassa ulkoilun sijaan kulkea paljain jaloin, tuli ongelmaksi halkeilevat anturat. Kynsivallit ovat pysyneet kunnossa, mutta anturoiden halkeilu on uusinut parin kuukauden välein vaikeuttaen arkielämää melkoisesti anturoiden ollessa pahimmassa vaiheessa. Muutoin Vippi on ollut suhteellisen terve. Sillä ei vaikuttaisi olevan mitään ruokarajoitteita, se ei ole herkkämahainen, ja kynsivallintulehduksen lisäksi ei muita tulehduksia ole ollut. Kunnon kasvoin-käyttömalinoissin-kanssa -tyyliin Vippikin kuitenkin osaa tehdä täysillä ja ajatella (ehkä) jälkikäteen, joten kolhuja tulee toisinaan.

Harrastuskoirana Vippi on sekä ahne ruoan perään että hyvin lelulla palkkautuva. Se ei ole niin "vietikäs" kuin käyttömalini olivat, joten jonkin verran on pitänyt taas itse muistella kouluttamisen perusperiaatteita, jottei koira väsähdä kesken tottistelun. Maastossa ja agilityssä ei virta ole vielä kesken loppunut. Vipin ensimmäisen elinvuoden aikana on pohjia tehty tokoon, agilityyn ja pk-lajeista jälkeen (pelto- ja metsä-), hakuun ja etsintäkokeeseen. Katsotaan, miten treenit edistyvät ja missä lajeissa mennään kokeisiin asti.