Tikki tuli lauman jatkoksi, kun halusin toisen Malin kaltaisen koiran - ja mikä olisikaan enemmän Malin kaltainen kuin sen puolisisko! (Tai niin ainakin luulin...) Silkkaa sattumaa oli, että tähänkin pentueeseen syntyi yksi mustamanttelinen narttu.

Vaikka Tikki oli välillä niin Malin näköinen ja oloinen, että minullakin oli hetkittäin vaikeuksia erottaa niitä toisistaan, on se kuitenkin aivan omanlainen persoonansa:

Tikki ei siis aivan pystynyt täyttämään Malin saappaita vakavasti otettavana harrastuskoirana. Lajeista agilityyn Tikillä on luontaisia taipumuksia eniten - ikävä kyllä ohjaaja huomasi tämän vasta koiran ollessa 5-vuotias... Maastolajeista etsintäkoe tuntuu Tikille sopivimmalta, jälki (josta minä pitäisin eniten) taas kaikkein hankalimmalta. Toko-ura loppui arvostelun tiukkenemiseen yhä enemmän ääntelystä rankaisevaksi, sillä Tikki vinkuu paljon tehdessään ja etenkin tekemistä odottaessaan. IPO-koiraa Tikistä ei tullut vajaan ja levottoman puruotteen vuoksi, ja mondioringtreenitkin jätettiin lopulta kesken, kun koiralla ei riittävästi itsevarmuutta, hermoja ja taistelutahtoa ollut. Tikki harrastaa kyllä mielellään ihan mitä vain lajia, mutta keskittymisessä ja kaikkensa antamisessa olisi parantamisen varaa.

Ihanimpia asioita maailmassa Tikin mielestä on juokseminen, pallot, ruoka ja kaiken mahdollisen liikkuvan jahtaaminen (neuvottelut jatkuvasti käynnistä siitä, mitkä ovat luvallisia saalistuskohteita - erimielisyyksiä meillä on etenkin jänisten kohtalosta). Ällöttävää taas on vapauden menetys: hihnassa kulkemaan joutuminen vapaana juoksemisen sijaan, tarhaan tai häkkiin joutuminen ja pölynimurit. Sosiaalisena, iloisena ja tavanomaisen käyttömalimaisen rohkeana Tikki on varsin hauska kumppani, vaikka sen loputon vilkkaus ja tietty blondius välillä ovatkin väsyttäviä piirteitä.